1. kirja 136-148

Enkä vähättele, kuinka vaikeaa on valottaa kreikkalaisten
hämäriä keksintöjä latinan säkeillä, kun
äidinkieleni köyhyys ja oppimme nuoruus
vaatii minua sepittämään uusia sanoja. Mutta sinun hyvyytesi
ja toivo suloisesta ystävyydestäsi kannustaa minut
uurastamaan läpi minkä tahansa raadannan; se houkuttelee
minut valvomaan läpi seesteisien öiden, etsien sanoja ja runoja,
joilla viimein voin sytyttää kirkkaat valot mielesi porteille,
ja saada sinut näkemään syvälle oloseikkojen syvyyksiin.
Tämä pelko ja pimeys sielussa on karkoitettava: ei
auringon säteillä tai päivän säkenöivillä aisoilla,
vaan luonnon kasvojen ja lakien tunnustuksella.

Mainokset

1. kirja 127-135

Sen vuoksi on määriteltävä taivaallisten kappaleiden perimmäiset
lait: mikä voima laukaisee auringon ja kuun liikkeet,
mikä valta ohjaa maan toimintoja, ja, ennen kaikkea, on
älyaistit terävinä hahmoteltava, mistä mieli ja sielun olemus kumpuavat;¹
kysy, mikä on se, joka tulee vastaan ja hukuttaa mielemme kauhulla
kun olemme valveilla kuumeen murtamina tai uneen haudattuina,
ja saa meidät näkemään ja kuulemaan läsnäolevaksi ne, jotka
kuolema on kohdannut ja joiden luut maa sulkee syleilyynsä.


¹ Lucretius käsittää mielen ja sielun kahdeksi erilliseksi entiteetiksi. Animus eli mieli on tunteiden ja järjen ’asuinpaikka’; animus sijaitsee jokaisen ihmisen rinnassa. Anima eli sielu tai elinvoima taas koostuu niin hienoista ja hennoista atomeista, että ne ovat levittäytyneet kaikkialle ihmiskehoon ja aiheuttavat aistimme ja tuntemuksemme. Lucretius selittää teoriansa ihmismielestä runoelmansa kolmannessa kirjassa (3.830-1094).

1. kirja 62-79

Kun ihmiselämä iljettävästi ryömi kaikkien silmien edessä
maan mudassa, muserrettuna alla painon taikauskon,¹
joka oli nostanut päänsä taivaiden kentiltä,
ja kohosi ahdistaen – kauhea katsoa! – ylle kuolevaisten,
niin mies Kreikan maasta oli ensimmäinen,² joka uskalsi kohottaa
kuolevaisten silmät kohtaamaan Taikauskon ja taistelemaan vastaan,
sillä eivät sadut jumalista, ei vasamat, ei taivaan uhitteleva
jupina riittänyt kukistamaan miestä, vaan sitä enemmän yltyi
sielunsa kärkäs uskallus, ja niin hän, ensimmäisenä kaikista,
himoitsi rikkoa luonnon porttien kahlitsevat salvat.
Sentähden hänen sielunsa eloisa voima voitti, ja eteenpäin
ja ylitse maailman liekehtivien muurien hän nousi,
vaelsi läpi äärettömyyden avulla järjen ja ajatuksen;
ja palasi kotiin valloittajana, tietäen Mitä Voi Syntyä Olemaan
ja Mitä Ei, toisin sanoen, kuinka kaikella on sidonnaiset voimansa
sekä omat syvään uurretut rajansa.
Näin ollen Taikausko on vuorostaan heitetty maahan ja tallottu
jalkoihin, ja Voitto kohottaa meidät korkealle taivaisiin.


¹ Olen kääntänyt Lucretiuksen käyttämän sanan religio ’taikauskoksi’, joka on vähemmän harhaanjohtava käännös kuin ’uskonto’. Epikurolaiset eivät sinänsä vastustaneet uskonnollisuutta, mutta perinteistä kreikkalais-roomalaista uskontoa kylläkin, joka opetti, että jumalat hallitsivat maailmankaikkeuta. Lucretius ei kiellä jumalien olemassaoloa, mutta epikurolaisten oppien mukaan on sitä mieltä, ettei jumalilla ole minkäänlaista vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin, joten kaikki uskonnoliset rituaalit, rukoilu, uhrilahjat jne. ovat täysin turhia ja näin ollen takauskoa.

² Mies Kreikan maasta = Epikuros.