1. kirja 80-101

Yhtä asiaa nyt pelkään; kenties
näet filosofiassa jotain syntistä ja ensiaskeleen
paheen tielle. Mutta, päinvastoin, taikausko
sikiää rikollisia ja syntisiä tekoja: näin tapahtui
Auliksen satamassa, kun Risteyksien Neitsyen alttari
tahrattiin Ifianassan verellä, Danaijien valittujen
valtiaiden, vieraanvaraisten isäntien toimesta.¹
Heti, kun neitseelliset hiukset, jotka tasamittaisina kutreina
laskeutuivat poskille, oli sidottu nauhalla,² niin
tyttö näki isänsä surumielisenä seisovan alttarin äärellä,
rinnallaan veitsiä piilottelevia pappeja; ja kaupunkilaisia, jotka
Ifianassan nähdessään liikuttuivat kyyneliin;
ja mykkänä kauhusta, neito vajosi polvilleen maahan.
Tyttö raukka! Ei tuolloin auttanut, että hän
ensimmäisenä antoi kuninkaalle isän nimen.³
Nostettuna miesten käsivarsille, tärisevä neito johdettiin
alttarille; ei siksi, että ikiaikainen rituaali saataisiin
täytäntöön helakoiden häähymnien saattelemana, vaan jotta
naima-iän kynnyksellä tahrattoman uhrin voisivat
syntiset surmata, iskulla isän kädestä –
kaikki tämä vain turvallisen ja suotuisan matkan toivossa.
Niin mahtava oli taikauskon houkutus pahuuteen.4


¹ Lucretius viittaa vanhaan kreikkalaiseen taruun Ifanassasta, tai Ifigeniasta, millä nimellä hänet tunnetaan paremmin. Danaijit eli kreikkalaiset olivat valmistautumassa lähtöön sotaan Troijaa vastaan. Ifigenian isä, mykeneläisten kuningas Agamemnon, oli huonoissa väleissä jumalatar Artemiksen (jota Lucretius itse asiassa kutsuu risteysten ja manalan jumalattaren Trivian nimellä, Triviai virginis, jonka roomalaiset joskus yhdistivät Dianan/Artemiksen kanssa) kanssa, jonka tähden jumalatar nostatti vastatuulen, joka esti kreikkalaisten laivastoa lähtemästä matkaan. Lepyttääkseen Artemiksen, Agamemnon päätti uhrata Ifigenian. Ifigenia kutsuttiin Aulikseen, satamakaupunkiin Boiotiassa, sillä verukkeella, että tämä naitettaisiin troijalaiselle sankarille Akhilleukselle.

² Roomassa eläinuhrit usein koristeltiin nauhoilla, mutta roomalaisissa häissä morsiamen ympärille myös sidottiin iso nauha seremoniaa varten.  Lucretius leikkii Agamemnoksen petoksella synkällä tavalla, ja  tässä kappalleessa on paljon latinan sanoja ja symboliikkaa, jotka voisivat viitata sekä roomalaiseen avioliittoseremoniaan että eläinuhrirituaaleihin (sublata, tremibunda, deducta).

³ ts. Ifigenia oli Agamemnoksen esikoinen.

4 ”Tantum religio potuit suadere malorum”; tämä on yksi kuuluisimpa Lucretiuksen säkeitä, jonka Voltaire uskoi olevan niin ikuinen, että se kestäisi maailman loppuun saakka.

 

 

 

 

Mainokset