1. kirja 174-198

Sitä paitsi, miksi näemme, kuinka kevät maanittelee ruusut, kesähelle
viljan ja syksy viinin marjat puhkeamaan, ellei siksi, että jokainen
luomakunnan jäsen paljastaa kasvonsa omana aikanaan,
kun kunkin olennon määrätyt siemenet
ovat virranneet yhteen ja aika on kypsä; kun vilpas maa
saattaa turvallisesti nuoret ja hauraat versot eloon valon reunoille.
Jos ne syntyisivät tyhjästä, ne nousisivat esiin
yht’äkkiä satunnaisin väliajoin ja epäsuotuisina vuodenaikoina;
mikään alkuosanen ei tietenkään tarvitsisi otolliseen aikaan sidottua,
hedelmällistä liittoa kukoistaakseen.

Eikä eläväisillä olisi tarvetta ajalle voidakseen kasvaa, eikä siemenille
löytääkseen toisensa, jos ne voisivat nousta tyhjästä.
Pienet imeväiset olisivat yht’äkkiä nuoria miehiä,
ja räpäyksessä puiden taimet syöksyisivät ylös maasta.
Näin ei tapahdu, se on ilmiselvää, kaikki kasvaa
hiljalleen, kuin on luonnollista, omasta määrätystä siemenestään,
ja kasvaessaan täyttää oman olemuksensa; näin voit päätellä,
jokainen elävä asia saa kasvunsa ja ravintonsa omasta materiastaan.

Summaa tähän vielä se, että ilman säädettyjä sadekausia
maa ei voisi synnyttää ihania hedelmiään;
eikä mikään eläväinen voi jatkaa sukuaan
tai säilyä elossa ilman ravintoa;
näin voit pikemmin uskoa, että monet osaset ovat yhteinen tekijä
monille asioille – kuin kirjaimet sanoille –
kuin että mikään asia voisi olla olemassa ilman alkuosasia.

1. kirja 62-79

Kun ihmiselämä iljettävästi ryömi kaikkien silmien edessä
maan mudassa, muserrettuna alla painon taikauskon,¹
joka oli nostanut päänsä taivaiden kentiltä,
ja kohosi ahdistaen – kauhea katsoa! – ylle kuolevaisten,
niin mies Kreikan maasta oli ensimmäinen,² joka uskalsi kohottaa
kuolevaisten silmät kohtaamaan Taikauskon ja taistelemaan vastaan,
sillä eivät sadut jumalista, ei vasamat, ei taivaan uhitteleva
jupina riittänyt kukistamaan miestä, vaan sitä enemmän yltyi
sielunsa kärkäs uskallus, ja niin hän, ensimmäisenä kaikista,
himoitsi rikkoa luonnon porttien kahlitsevat salvat.
Sentähden hänen sielunsa eloisa voima voitti, ja eteenpäin
ja ylitse maailman liekehtivien muurien hän nousi,
vaelsi läpi äärettömyyden avulla järjen ja ajatuksen;
ja palasi kotiin valloittajana, tietäen Mitä Voi Syntyä Olemaan
ja Mitä Ei, toisin sanoen, kuinka kaikella on sidonnaiset voimansa
sekä omat syvään uurretut rajansa.
Näin ollen Taikausko on vuorostaan heitetty maahan ja tallottu
jalkoihin, ja Voitto kohottaa meidät korkealle taivaisiin.


¹ Olen kääntänyt Lucretiuksen käyttämän sanan religio ’taikauskoksi’, joka on vähemmän harhaanjohtava käännös kuin ’uskonto’. Epikurolaiset eivät sinänsä vastustaneet uskonnollisuutta, mutta perinteistä kreikkalais-roomalaista uskontoa kylläkin, joka opetti, että jumalat hallitsivat maailmankaikkeuta. Lucretius ei kiellä jumalien olemassaoloa, mutta epikurolaisten oppien mukaan on sitä mieltä, ettei jumalilla ole minkäänlaista vaikutusvaltaa maailman tapahtumiin, joten kaikki uskonnoliset rituaalit, rukoilu, uhrilahjat jne. ovat täysin turhia ja näin ollen takauskoa.

² Mies Kreikan maasta = Epikuros.