1. kirja 198-214

Myös, miksei luonto muovaisi niin suuria miehiä,
että he voisivat ylittää meren syöverit jalan, kuin sillan,
ja repiä valtaisia vuoria käsillään ja
elää läpi useiden sukupolvien, ellei asioiden
luomiseen olisi nimitetty määrättyä ainetta,
joka antaa rajat sille, mitä voi ja mitä ei voi syntyä?
Meidän on siis myönnettävä, mitään ei voi syntyä tyhjästä,
sillä kaikilla asioilla on oltava siemenensä, josta jokainen
luotu olio voi puskea esiin – ilman pehmeisiin henkäyksiin.
Viimeiseksi: koska näemme, että viljelty maa on parempi
kuin viljelemätön, ja se kantaa parempaa hedelmää käsiemme avulla,
on ilmiselvää, että maassa on oloseikkojen alkuosasia jotka me,
kääntäessämme hedelmällisiä multanokareita ja kaivaessamme ojia, herätämme eloon.
Mutta jos alkuosasia ei olisi olemassa, näkisit kaiken kasvavan
paljon paremmin ilman ihmisen raadantaa ja omasta tahdostaan.

Mainokset

1. kirja 174-198

Sitä paitsi, miksi näemme, kuinka kevät maanittelee ruusut, kesähelle
viljan ja syksy viinin marjat puhkeamaan, ellei siksi, että jokainen
luomakunnan jäsen paljastaa kasvonsa omana aikanaan,
kun kunkin olennon määrätyt siemenet
ovat virranneet yhteen ja aika on kypsä; kun vilpas maa
saattaa turvallisesti nuoret ja hauraat versot eloon valon reunoille.
Jos ne syntyisivät tyhjästä, ne nousisivat esiin
yht’äkkiä satunnaisin väliajoin ja epäsuotuisina vuodenaikoina;
mikään alkuosanen ei tietenkään tarvitsisi otolliseen aikaan sidottua,
hedelmällistä liittoa kukoistaakseen.

Eikä eläväisillä olisi tarvetta ajalle voidakseen kasvaa, eikä siemenille
löytääkseen toisensa, jos ne voisivat nousta tyhjästä.
Pienet imeväiset olisivat yht’äkkiä nuoria miehiä,
ja räpäyksessä puiden taimet syöksyisivät ylös maasta.
Näin ei tapahdu, se on ilmiselvää, kaikki kasvaa
hiljalleen, kuin on luonnollista, omasta määrätystä siemenestään,
ja kasvaessaan täyttää oman olemuksensa; näin voit päätellä,
jokainen elävä asia saa kasvunsa ja ravintonsa omasta materiastaan.

Summaa tähän vielä se, että ilman säädettyjä sadekausia
maa ei voisi synnyttää ihania hedelmiään;
eikä mikään eläväinen voi jatkaa sukuaan
tai säilyä elossa ilman ravintoa;
näin voit pikemmin uskoa, että monet osaset ovat yhteinen tekijä
monille asioille – kuin kirjaimet sanoille –
kuin että mikään asia voisi olla olemassa ilman alkuosasia.